Avun piiriin

Tänään oli käynti Charcot-jalan kanssa jalkapolilla/D-polilla.

Sen lisäksi että sain luvan kävellä pari askelta lisää päivässä keppiavustuksella, tuli magneetti nyt jo 2 kuukauden päähän jotta nähdään mitä damagea se käveleminen aiheuttaa taas lisää jos aiheuttaa.

Charcot siis edelleen aktiivinen, mutta pieniä hiipumisen merkkejä näyttää. Toisaalta jalasta löytyi uusi pitkä murtumalinja, joka oli jo ehtinyt vähän alkaa paranemaankin.

Mutta se tärkein mikä tapahtui sen jälkeen kun hajosin täysin siellä vastaanotolla oli, että passittivat Peijaksen psykiatriseen päivystykseen kiireellisenä.

Siellä varmaankin ensimmäistä kertaa vuoteen-pariin kerroin rehellisesti missä mennään itsetuhoisuuden ja masennuksen kanssa, ja se myös otettiin tosissaan.

Käytännössä seuraavat askeleet menee näin:

  • Huomenna samantien alkaa parin viikon jokapäiväinen (arkipäivät) pienryhmä 4h/päivä
  • Samaan syssyyn tekevät lähetettä avohoitoon mielialahäiriöpoliklinikalle (sama jossa olin pari vuotta sitten, oli toimiva)
  • Avohoitoon pääsyä odotellessa pienryhmän ja avohoidon välissä myös käytössä säännöllinen kontakti
  • Lääkitystä saatetaan lähteä rukkaamaan jo syksystä lähtöisin olevaa pahempaa tilannetta paremmin peilaamaan

Toisinsanoen isoja asioita, ja hyvä niin. En pidättele hengitystä, mutta ehkä täältä noustaan.

Kenties vastikään hankitut valkoiset vaatteet olivat jonkinlainen enne.