Runsas viikko sitten myönsin vihdoin itselleni, etten tule enää koskaan palaamaan normaalin työntekijän arkeen. Millään tavalla koronavirukseen liittymättä. Vaikka tosiasiat olivat tiedossa jo pidemmän aikaa, niiden lopputuleman myöntäminen itselle oli yllättävän kova paikka. Vavisuttava hetki joka mursi mielen. Vaikka borrelioosi saataisiin kropastani kokonaisuudessaan pois labratulosten valossa, osa sen oireista on mitä todennäköisimmin tullut jäädäkseen. Vakavin borreliaoireista ehti lääkityksen ollessa tauolla tulla jossain määrin takaisin, mutta vaikuttaa taas vähitellen vähenevän nyt kun pääsin takaisin antibiooteille. Kyseessä siis tuo lamauttava polte ohimoiden välissä. Kysymys kuuluukin, tuleeko se takaisin kun antibioottihoito lopulta...

Tämän päivän ulkoreissu jäi lyhyeksi sadesään vuoksi (sähköpyörätuolin akut ei tykkää), joten kävin hakemassa vitutukseen kaupasta — käytännössä vain aurinkolasit hupun sisältä näkyen — mozzarellaa, mustikkapiirakan ja alkoholittoman oluen. Muut meni samantien kotona, paitsi bisse vielä tuossa auki. Loppupäivä onkin mennyt Karpin kakkoskautta katsoen. Ja nyt kun se on katsottu loppuun, purkautuminen jatkui taas impulsiivisena tuolla somen puolella hetki sitten: Ilkka: Siis sellasia yksittäisiä todella vituttavia hetkiä elämässä nyt vammana varsinkin on se kun laitat sukkaa tohon murskajalkaan ja sit niinku sitä putkisukan ylimenevää osaa varpaiden alle taittelee. Ni...