@neurotraveleuTravelVideosHealth
SuomeksiHelsinki B&W

Mielipiteitä kaiken paskan keskeltä

Ilkka on ollut työkyvyttömänä 2017 lähtien. Ystävämme Borrelioosi, Anaplasmoosi, Bartonella ja Yersinia diagnosoitiin vihdoin 3 vuoden kohdalla, ja nyt seuraillaan miten lääkitys toimii. On toiminut jo osin, mutta pitkä matka vielä.

Lisäksi ykköstyypin diabetes ja kahteen kertaan murskaantunut Charcotin jalka, jolla ei enää koskaan kävellä normaalisti -- eteneminen tällä hetkellä (sähkö)pyörätuolilla. Tämän 3,5 vuoden aikana kehittyneen vaikean masennuksen myötä paketti on kasassa.

Siispä mielipiteitä ja ajatuksia, koska jonnekin ne pitää purkaa. Sitä samaa mitä kaikki muutkin. Yhy. Ajoittain toki muutakin, usein ykköstyypin diabetekseen liittyen. Joo, pyörittelen paljon ykköstyypin diabeetikoiden juttuja, mutta olen muutakin.

Ajamisen iloa ikävä

Autolla ajaminen oli jotain sellaista, jota tuli harrastettua niin työssä kuin vapaa-ajalla todella paljon ennen kuin lääkäri sen kielsi yli kolme vuotta sitten. Vaikkei olisi kieltänyt, en silti olisi uskaltanut ajaa, sen verran epätodelliset olotilat borrelioosiin on liittyneet. Kenties nyt kun osa sen oireista on väistymään päin ainakin lääkityksen ajaksi, uskaltaisin ratin taakse taas istua. Mutta nyt esteenä taas tuo murskana oleva oikea jalka jolla edelleen myös täysi varauskielto kipsin lisäksi. Kaipaan niitä hetkiä, kun työpäivän päätteeksi pystyi lähtemään extempore vaikkapa parinsadan kilometrin ajelulle, tai ihan vaan lähiseutuja kurvailemaan...

Continue reading

Rakenteilla oleminen

Elämän ollessa monella osa-alueella rakenteilla, tämä eilinen shotti on tavallaan melko hyvin aiheeseen sopiva. Pitäisiköhän pitää oman elämän rakennusurakan valmistumisarviona samaa hetkeä kuin Kalasataman uusista rakennuksista viimeisenä valmistuvalla? Sitä ajankohtaa en toisaalta tiedä, eikä arvioihin voi koskaan luottaa. Rakennusurakalla tarkoitan näiden eri palasten luomaa kokonaisuutta. Jalka, mielenterveydellinen puoli, borrelioosi. Vapaaehtoistyöhön hakeutuminen, ystävyyssuhteiden ylläpito, harrastukset eli matkustaminen ja valokuvaus. Tukien ja muiden byrokraattisten hommien kuluttava selvittely. Laskuista, asumisesta ja veloista selviäminen. Henkisistä veloista selviäminen. Yhdistyksen pyörittäminen. Huomaan myös hakevani jatkuvaluonteisesti erilaisia taiteellisia tapoja toteuttaa itseäni, useissa yrityksissä onnistumatta. Silloin ne...

Continue reading

Tekisinkö hyvää

Elämä on tähän mennessä opettanut, että ajasta täällä kannattaa nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus. Koskaan ei tiedä milloin omalle polulle tulee hidastepomppuja, toisaalta koskaan ei tiedä myöskään milloin tuleekin se lottovoitto. Haluaisin joskus taas kävellä normaalisti. Sitä on hyvin, hyvin vaikea uskoa tapahtuvaksi. Haluaisin joskus taas kävellä seminormaalisti. Sitä on hyvin vaikea uskoa tapahtuvaksi. Haluaisin joskus uida. Sitä on vaikea uskoa tapahtuvaksi. Menemättä lääketieteellisiin prosentuaalisiin mahdollisuuksiin näiden suhteen, nämä ovat tämän hetken konkreettisia haaveita. Pidän jossain takaraivossa toivon yllä, että edes yksi näistä onnistuu jatkuvaluonteisesti vielä joskus tulevaisuudessa....

Continue reading

Myönnetään tosiasioita

Runsas viikko sitten myönsin vihdoin itselleni, etten tule enää koskaan palaamaan normaalin työntekijän arkeen. Millään tavalla koronavirukseen liittymättä. Vaikka tosiasiat olivat tiedossa jo pidemmän aikaa, niiden lopputuleman myöntäminen itselle oli yllättävän kova paikka. Vavisuttava hetki joka mursi mielen. Vaikka borrelioosi saataisiin kropastani kokonaisuudessaan pois labratulosten valossa, osa sen oireista on mitä todennäköisimmin tullut jäädäkseen. Vakavin borreliaoireista ehti lääkityksen ollessa tauolla tulla jossain määrin takaisin, mutta vaikuttaa taas vähitellen vähenevän nyt kun pääsin takaisin antibiooteille. Kyseessä siis tuo lamauttava polte ohimoiden välissä. Kysymys kuuluukin, tuleeko se takaisin kun antibioottihoito lopulta...

Continue reading

Alkoholistin vuosipäivän lähestyessä

Osa teistä tietääkin, mutta valtaosa tuskin kuitenkaan. Olen siis alkoholisti, ja uskon että tulen olemaan sitä aina, koko loppuelämäni. Koen että alkoholismi on sellainen asia, joka pysyy ihmisessä ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi tämä ykköstyypin diabetes, mutta sillä on vain aktiivisia ja deaktiivisia vaiheita. Oma, aikuisiällä pisin deaktiivinen aika alkoi huhtikuussa 2019, jonkin aikaa silloisen itsemurhayrityksen jälkeen. Siihen tarvittiin jonkinlainen, vaikeasti selitettävissä oleva omaan tahtoon vaikuttava tönäisy oikeaan suuntaan. Lisäksi tukena olivat rakkaat ystävät jotka auttoivat siinä tönäisyssä, sekä jatkuva psykiatrinen hoitokontakti ja Antabus-lääkitykseen suostuminen. Loppujen lopuksi alkukärvistelyjen jälkeen...

Continue reading

Tuntematon ja tunteva alaraaja

Tämän päivän ulkoreissu jäi lyhyeksi sadesään vuoksi (sähköpyörätuolin akut ei tykkää), joten kävin hakemassa vitutukseen kaupasta — käytännössä vain aurinkolasit hupun sisältä näkyen — mozzarellaa, mustikkapiirakan ja alkoholittoman oluen. Muut meni samantien kotona, paitsi bisse vielä tuossa auki. Loppupäivä onkin mennyt Karpin kakkoskautta katsoen. Ja nyt kun se on katsottu loppuun, purkautuminen jatkui taas impulsiivisena tuolla somen puolella hetki sitten: Ilkka: Siis sellasia yksittäisiä todella vituttavia hetkiä elämässä nyt vammana varsinkin on se kun laitat sukkaa tohon murskajalkaan ja sit niinku sitä putkisukan ylimenevää osaa varpaiden alle taittelee. Ni...

Continue reading

Hei hei mutsi, mä oon syöny mun lääkkeitä…

Vihdoinkin, noin parin-kolmen kuukauden tauon jälkeen pääsen takaisin borrelioosin hoitosuunnitelmaan kuuluvan antibioottihoidon pariin. Taukoa oli kahdesta syystä, reseptien uusinnassa oli pientä hässäkkää ja lisäksi Islannista palatessani Suomessa sairaalassa aloitettiin vielä oma antibioottikuurinsa murskaantuneelle jalalle. Tänään postilaatikossa oli kuitenkin iloinen, odotettu yllätys, eli augsburgilaisen apteekin lähettämä paketti noita kolmea antibioottia joita tässä nyt sitten syödään ensin 3kk, ja sen jälkeen todennäköisimmin vielä toiset 3kk. Napeista kiinnostuneille tässä vähän infoa noista kolmesta aineesta. Azithromycin …is an antibiotic used for the treatment of a number of bacterial infections. This includes middle ear...

Continue reading

Vapaaehtoistyö masentuneena

(Pahoittelut mahd sekavasta kirjoituksesta, tämä on kirjoitettu hyvin vahvojen kipulääkkeiden alaisena) Vakavan masennuksen ja muiden terveysongelmieni lomassa teen vapaaehtoistyötä ykköstyypin diabeetikoille tarkoitetussa yhdistyksessä aina kun jaksan ja pystyn. Viimeisen muutaman vuoden ajan olen ehtinyt kokea äärimmäisen paljon tässä yhdistelmässä toimimisesta. Syy minkä vuoksi tämän yhdistyksen toiminta on lähellä sydäntä, on halu sekä tehdä hyvää yleisesti, että halu tuoda kanssadiabeetikkoja toistensa piiriin, mahdollistaen vertaistuen ja uusien ystävyyksien ynnä muiden kehittymisen. Luonnollisesti ykköstyypin diabeetikot saavat toisistaan irti myös omahoitoon liittyviä vinkkejä ja muita suoraan taudin tilaan, tasapainoon ja hoitoon suoraan tai...

Continue reading

Psykiatrin, röntgenin ja fyssarin jälkimaininkeja

Kolmen päivän asiointiputki on takana, tiistaina psykiatrin ja psykiatrisen hoitajan viimeinen arviointietäsessio, keskiviikkona jalan röntgen ensiviikon moniosaajatiimi-lääkärikäyntiä varten ja nyt tänään torstaina fyssari kotikäynnillä täällä Katajanokalla. Jos saisi valita näistä mieluisimman, niin kyllä se toi fyssari on ehdottomasti. Se tuntuu ymmärtävän mua ja välillä pystyy vähän hekottelemaankin sen kanssa jne, sanoisin toisinsanoen että liikunta harvoin on tuntunut näin siedettävältä. Pienillä liikkeillä on lähdetty käyntiin, ja nyt on valmis sunnitelmakin jota pitäisi nyt toteuttaa kilitsti aina näiden parin viikon välein (fyssarin käyntiväli). On jalkojen ojentajia noilla pienillä jalkapainoilla (olikohan ne...

Continue reading

Taistelee muurien kanssa

Jostakin syystä viimeisen runsaan viikon aikana masennuksen yksi oireista, muurit, on nostanut päätään. Tai ehkä lähinnä yksi muuri. Puhun muurista joka tekee käsittämättömän vaikeaksi sen, että pystyisi, kykenisi, menemään tietokoneelle hoitamaan muutamia pakollisia byrokraattisia asioita. Ja keikkatyön tapaisia asioita. Vaikka sitä on väännellyt päätänsä miten päin tahansa, psyykkisesti oikeaa reittiä sängyltä noin 2 metrin päässä sijaitsevalle koneelle ei useimpina näistä päivistä löytynyt ollenkaan. Torstaina palaset kuitenkin loksahtivat hetkeksi paikalleen, pääsin illalla koneelle ja sain paljon aikaiseksi kipu- ja ahdistuslääkityksen alaisessa yliaktiivisessa, ihmeellisessä piripupu-tilassa. Hyvä niin. Juuri nyt yritän kehittää...

Continue reading