Koronaviruspandemiaan liittyviä tiedotustilaisuuksia nyt useamman kerran katsoneena, ja toisaalta muiden maiden tilanteita eri puolilta kansainvälistä mediaa seuranneena täytyy antaa suurkiitos Sanna Marinille, Li Anderssonille, Katri Kulmunille, Anna-Maja Henrikssonille sekä Maria Ohisalolle. Vaikka aihepiiri on ollut vähemmän mukava, ovat ministerit käsitelleet tiedotustilaisuudet suomalaisessa politiikassa ennennäkemättömällä selkeydellä ja napakkuudella. En muista nähneeni kertaakaan näin hyvin, luottavaisen oloisesti ja selkeästi informoivia tiedotus- tai oikeastaan muitakaan tilaisuuksia mistään aiheesta Suomen olosuhteissa 39 elinvuoteni aikana. Huolimatta siitä mitä muuta päätöksenteossa tässä tai muissa asioissa, politiikassa ja puolueissa, niiden välillä tai taustakulisseissa tapahtuu tai on...

Olen ollut käytännössä melkein koko aikuiselämäni yhdistyspuuhissa mukana. Osallistujana, vapaaehtoisena, hallituksen jäsenenä ja hallituksen puheenjohtajana. Tottakai myös perustajana. Nyt näin tänäpäivänä näitä puuhia taaksepäin katsoessa huomaan jälkiviisaana, että todella monesta asiasta olisi selvitty todella paljon pienemmällä vaivalla. Lukemattomat asiat olisivat selvinneet ilman loputtomia pullakahvien tuoksuisia hallituksen kokouksia, ja hyvin usein koko hallitusta ei todellisuudessa olisi edes tarvittu asian X päättämiseen, mutta koska se tuolloin ”kuului tapoihin”, niin tehtiin. Useissa tapauksissa myös hallituksen kokoa pidettiin tarpeettomasti ylisuurena, kun moni vuosi olisi mennyt näpsäkämmin ja tehokkaammin todennäköisesti pienemmällä kokoonpanolla — sellaisella,...