Ajamisen iloa ikävä
Autolla ajaminen oli jotain sellaista, jota tuli harrastettua niin työssä kuin vapaa-ajalla todella paljon ennen kuin lääkäri sen kielsi yli kolme vuotta sitten. Vaikkei olisi kieltänyt, en silti olisi uskaltanut
Rakenteilla oleminen
Elämän ollessa monella osa-alueella rakenteilla, tämä eilinen shotti on tavallaan melko hyvin aiheeseen sopiva. Pitäisiköhän pitää oman elämän rakennusurakan valmistumisarviona samaa hetkeä kuin Kalasataman uusista rakennuksista viimeisenä valmistuvalla? Sitä ajankohtaa
Tekisinkö hyvää
Elämä on tähän mennessä opettanut, että ajasta täällä kannattaa nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus. Koskaan ei tiedä milloin omalle polulle tulee hidastepomppuja, toisaalta koskaan ei tiedä myöskään milloin tuleekin
Myönnetään tosiasioita
Runsas viikko sitten myönsin vihdoin itselleni, etten tule enää koskaan palaamaan normaalin työntekijän arkeen. Millään tavalla koronavirukseen liittymättä. Vaikka tosiasiat olivat tiedossa jo pidemmän aikaa, niiden lopputuleman myöntäminen itselle oli
Alkoholistin vuosipäivän lähestyessä
Osa teistä tietääkin, mutta valtaosa tuskin kuitenkaan. Olen siis alkoholisti, ja uskon että tulen olemaan sitä aina, koko loppuelämäni. Koen että alkoholismi on sellainen asia, joka pysyy ihmisessä ihan samalla
Continue reading – Jatka lukemistaAlkoholistin vuosipäivän lähestyessä
Tuntematon ja tunteva alaraaja
Tämän päivän ulkoreissu jäi lyhyeksi sadesään vuoksi (sähköpyörätuolin akut ei tykkää), joten kävin hakemassa vitutukseen kaupasta — käytännössä vain aurinkolasit hupun sisältä näkyen — mozzarellaa, mustikkapiirakan ja alkoholittoman oluen. Muut
Continue reading – Jatka lukemistaTuntematon ja tunteva alaraaja
Hei hei mutsi, mä oon syöny mun lääkkeitä…
Vihdoinkin, noin parin-kolmen kuukauden tauon jälkeen pääsen takaisin borrelioosin hoitosuunnitelmaan kuuluvan antibioottihoidon pariin. Taukoa oli kahdesta syystä, reseptien uusinnassa oli pientä hässäkkää ja lisäksi Islannista palatessani Suomessa sairaalassa aloitettiin vielä
Continue reading – Jatka lukemistaHei hei mutsi, mä oon syöny mun lääkkeitä…
Vapaaehtoistyö masentuneena
(Pahoittelut mahd sekavasta kirjoituksesta, tämä on kirjoitettu hyvin vahvojen kipulääkkeiden alaisena) Vakavan masennuksen ja muiden terveysongelmieni lomassa teen vapaaehtoistyötä ykköstyypin diabeetikoille tarkoitetussa yhdistyksessä aina kun jaksan ja pystyn. Viimeisen muutaman
Continue reading – Jatka lukemistaVapaaehtoistyö masentuneena
Psykiatrin, röntgenin ja fyssarin jälkimaininkeja
Kolmen päivän asiointiputki on takana, tiistaina psykiatrin ja psykiatrisen hoitajan viimeinen arviointietäsessio, keskiviikkona jalan röntgen ensiviikon moniosaajatiimi-lääkärikäyntiä varten ja nyt tänään torstaina fyssari kotikäynnillä täällä Katajanokalla. Jos saisi valita näistä
Continue reading – Jatka lukemistaPsykiatrin, röntgenin ja fyssarin jälkimaininkeja
Taistelee muurien kanssa
Jostakin syystä viimeisen runsaan viikon aikana masennuksen yksi oireista, muurit, on nostanut päätään. Tai ehkä lähinnä yksi muuri. Puhun muurista joka tekee käsittämättömän vaikeaksi sen, että pystyisi, kykenisi, menemään tietokoneelle