Elämä on tähän mennessä opettanut, että ajasta täällä kannattaa nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus. Koskaan ei tiedä milloin omalle polulle tulee hidastepomppuja, toisaalta koskaan ei tiedä myöskään milloin tuleekin se lottovoitto. Haluaisin joskus taas kävellä normaalisti. Sitä on hyvin, hyvin vaikea uskoa tapahtuvaksi. Haluaisin joskus taas kävellä seminormaalisti. Sitä on hyvin vaikea uskoa tapahtuvaksi. Haluaisin joskus uida. Sitä on vaikea uskoa tapahtuvaksi. Menemättä lääketieteellisiin prosentuaalisiin mahdollisuuksiin näiden suhteen, nämä ovat tämän hetken konkreettisia haaveita. Pidän jossain takaraivossa toivon yllä, että edes yksi näistä onnistuu jatkuvaluonteisesti vielä joskus tulevaisuudessa....