Autolla ajaminen oli jotain sellaista, jota tuli harrastettua niin työssä kuin vapaa-ajalla todella paljon ennen kuin lääkäri sen kielsi yli kolme vuotta sitten. Vaikkei olisi kieltänyt, en silti olisi uskaltanut ajaa, sen verran epätodelliset olotilat borrelioosiin on liittyneet. Kenties nyt kun osa sen oireista on väistymään päin ainakin lääkityksen ajaksi, uskaltaisin ratin taakse taas istua. Mutta nyt esteenä taas tuo murskana oleva oikea jalka jolla edelleen myös täysi varauskielto kipsin lisäksi. Kaipaan niitä hetkiä, kun työpäivän päätteeksi pystyi lähtemään extempore vaikkapa parinsadan kilometrin ajelulle, tai ihan vaan lähiseutuja kurvailemaan...