traveler with t1d, lyme's and charcot
Viimeisimmästä itsemurhayrityksestäni on nyt enemmän kuin vuosi aikaa. Aiheen oltua viime päivinä esillä sekä keskusteluissa läheisten kanssa että ihan vain oman pääni sisällä, haluaisin muistuttaa paikasta josta on ollut selkeä
Tiedän mitä rakastan, mikä antaa mielelle syyn ajatella tätä elämää eteenpäin, ja antaa voimaa aina uuteen ja taas uuteen aamuun heräämiseen. Aamun ollessa näillä unirytmeillä usein päivä, ilta tai yö.
Elämä on tähän mennessä opettanut, että ajasta täällä kannattaa nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus. Koskaan ei tiedä milloin omalle polulle tulee hidastepomppuja, toisaalta koskaan ei tiedä myöskään milloin tuleekin
(Pahoittelut mahd sekavasta kirjoituksesta, tämä on kirjoitettu hyvin vahvojen kipulääkkeiden alaisena) Vakavan masennuksen ja muiden terveysongelmieni lomassa teen vapaaehtoistyötä ykköstyypin diabeetikoille tarkoitetussa yhdistyksessä aina kun jaksan ja pystyn. Viimeisen muutaman
Continue reading – Jatka lukemistaVapaaehtoistyö masentuneena
Kolmen päivän asiointiputki on takana, tiistaina psykiatrin ja psykiatrisen hoitajan viimeinen arviointietäsessio, keskiviikkona jalan röntgen ensiviikon moniosaajatiimi-lääkärikäyntiä varten ja nyt tänään torstaina fyssari kotikäynnillä täällä Katajanokalla. Jos saisi valita näistä
Continue reading – Jatka lukemistaPsykiatrin, röntgenin ja fyssarin jälkimaininkeja