@neurotraveleu

BlogVideosHelsinki B&W

Mielipiteitä kaiken paskan keskeltä

Ilkka on ollut työkyvyttömänä 2017 lähtien. Ystävämme Borrelioosi, Anaplasmoosi, Bartonella ja Yersinia diagnosoitiin vihdoin 3 vuoden kohdalla, ja nyt seuraillaan miten lääkitys toimii. On toiminut jo osin, mutta pitkä matka vielä.

Lisäksi ykköstyypin diabetes ja kahteen kertaan murskaantunut Charcotin jalka, jolla ei enää koskaan kävellä normaalisti -- eteneminen tällä hetkellä (sähkö)pyörätuolilla. Tämän 3,5 vuoden aikana kehittyneen vaikean masennuksen myötä paketti on kasassa.

Siispä mielipiteitä ja ajatuksia, koska jonnekin ne pitää purkaa. Sitä samaa mitä kaikki muutkin. Yhy. Ajoittain toki muutakin, usein ykköstyypin diabetekseen liittyen. Joo, pyörittelen paljon ykköstyypin diabeetikoiden juttuja, mutta olen muutakin.

Itsemurhien ehkäisytyöstä

Viimeisimmästä itsemurhayrityksestäni on nyt enemmän kuin vuosi aikaa. Aiheen oltua viime päivinä esillä sekä keskusteluissa läheisten kanssa että ihan vain oman pääni sisällä, haluaisin muistuttaa paikasta josta on ollut selkeä apu vaikeassa tilanteessa. Suomen Mielenterveys (MIELI) ry:n operoima itsemurhien ehkäisykeskus tekee tärkeää työtä, tarjoamalla tukea ja apua itsemurhaa yrittäneille. Alunperin sveitsiläisestä ASSIP-menetelmästä suomalaiseen ympäristöön muokattu LINITY tarkoittaa lyhytinterventiota itsemurhaa yrittäneille, ja juuri tämä menetelmä on itsemurhien ehkäisykeskukesssa käytössä. Menemättä tässä tarkemmin siihen mistä tuo koko prosessi koostuu, voit lukaista siitä tarkemmin tästä. Henkilökohtaisesti voin kuitenkin todeta sen tarjonneen minulle...

Continue reading

Valaistuminen

Tiedän mitä rakastan, mikä antaa mielelle syyn ajatella tätä elämää eteenpäin, ja antaa voimaa aina uuteen ja taas uuteen aamuun heräämiseen. Aamun ollessa näillä unirytmeillä usein päivä, ilta tai yö. Olen ollut siitä pitkään tietoinen, mutta äskettäin koin jonkinlaisen vahvistavan valaistuksen asiaan liittyen. Tuosta ajatuksesta on pakko pitää kiinni jatkossa entistä voimakkaammin, ja käyttää sitä kannustimena sängystä nousemiseen joka viimeisen muutaman päivän aikana on tuntunut taas ylitsepääsemättömän vaikealta. Vaikeudelta mitä ihmiset, jotka ajattelevat vakavan masennuksen poistuvan asennemuutoksella, eivät koskaan tule ymmärtämään. Jostakin syystä lähipiirissäni ei kuitenkaan lähes koskaan ole...

Continue reading

Tekisinkö hyvää

Elämä on tähän mennessä opettanut, että ajasta täällä kannattaa nauttia silloin kun siihen on mahdollisuus. Koskaan ei tiedä milloin omalle polulle tulee hidastepomppuja, toisaalta koskaan ei tiedä myöskään milloin tuleekin se lottovoitto. Haluaisin joskus taas kävellä normaalisti. Sitä on hyvin, hyvin vaikea uskoa tapahtuvaksi. Haluaisin joskus taas kävellä seminormaalisti. Sitä on hyvin vaikea uskoa tapahtuvaksi. Haluaisin joskus uida. Sitä on vaikea uskoa tapahtuvaksi. Menemättä lääketieteellisiin prosentuaalisiin mahdollisuuksiin näiden suhteen, nämä ovat tämän hetken konkreettisia haaveita. Pidän jossain takaraivossa toivon yllä, että edes yksi näistä onnistuu jatkuvaluonteisesti vielä joskus tulevaisuudessa....

Continue reading

Vapaaehtoistyö masentuneena

(Pahoittelut mahd sekavasta kirjoituksesta, tämä on kirjoitettu hyvin vahvojen kipulääkkeiden alaisena) Vakavan masennuksen ja muiden terveysongelmieni lomassa teen vapaaehtoistyötä ykköstyypin diabeetikoille tarkoitetussa yhdistyksessä aina kun jaksan ja pystyn. Viimeisen muutaman vuoden ajan olen ehtinyt kokea äärimmäisen paljon tässä yhdistelmässä toimimisesta. Syy minkä vuoksi tämän yhdistyksen toiminta on lähellä sydäntä, on halu sekä tehdä hyvää yleisesti, että halu tuoda kanssadiabeetikkoja toistensa piiriin, mahdollistaen vertaistuen ja uusien ystävyyksien ynnä muiden kehittymisen. Luonnollisesti ykköstyypin diabeetikot saavat toisistaan irti myös omahoitoon liittyviä vinkkejä ja muita suoraan taudin tilaan, tasapainoon ja hoitoon suoraan tai...

Continue reading

Psykiatrin, röntgenin ja fyssarin jälkimaininkeja

Kolmen päivän asiointiputki on takana, tiistaina psykiatrin ja psykiatrisen hoitajan viimeinen arviointietäsessio, keskiviikkona jalan röntgen ensiviikon moniosaajatiimi-lääkärikäyntiä varten ja nyt tänään torstaina fyssari kotikäynnillä täällä Katajanokalla. Jos saisi valita näistä mieluisimman, niin kyllä se toi fyssari on ehdottomasti. Se tuntuu ymmärtävän mua ja välillä pystyy vähän hekottelemaankin sen kanssa jne, sanoisin toisinsanoen että liikunta harvoin on tuntunut näin siedettävältä. Pienillä liikkeillä on lähdetty käyntiin, ja nyt on valmis sunnitelmakin jota pitäisi nyt toteuttaa kilitsti aina näiden parin viikon välein (fyssarin käyntiväli). On jalkojen ojentajia noilla pienillä jalkapainoilla (olikohan ne...

Continue reading