Jostakin syystä viimeisen runsaan viikon aikana masennuksen yksi oireista, muurit, on nostanut päätään. Tai ehkä lähinnä yksi muuri. Puhun muurista joka tekee käsittämättömän vaikeaksi sen, että pystyisi, kykenisi, menemään tietokoneelle hoitamaan muutamia pakollisia byrokraattisia asioita. Ja keikkatyön tapaisia asioita. Vaikka sitä on väännellyt päätänsä miten päin tahansa, psyykkisesti oikeaa reittiä sängyltä noin 2 metrin päässä sijaitsevalle koneelle ei useimpina näistä päivistä löytynyt ollenkaan. Torstaina palaset kuitenkin loksahtivat hetkeksi paikalleen, pääsin illalla koneelle ja sain paljon aikaiseksi kipu- ja ahdistuslääkityksen alaisessa yliaktiivisessa, ihmeellisessä piripupu-tilassa. Hyvä niin. Juuri nyt yritän kehittää...