Osa teistä tietääkin, mutta valtaosa tuskin kuitenkaan. Olen siis alkoholisti, ja uskon että tulen olemaan sitä aina, koko loppuelämäni. Koen että alkoholismi on sellainen asia, joka pysyy ihmisessä ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi tämä ykköstyypin diabetes, mutta sillä on vain aktiivisia ja deaktiivisia vaiheita. Oma, aikuisiällä pisin deaktiivinen aika alkoi huhtikuussa 2019, jonkin aikaa silloisen itsemurhayrityksen jälkeen. Siihen tarvittiin jonkinlainen, vaikeasti selitettävissä oleva omaan tahtoon vaikuttava tönäisy oikeaan suuntaan. Lisäksi tukena olivat rakkaat ystävät jotka auttoivat siinä tönäisyssä, sekä jatkuva psykiatrinen hoitokontakti ja Antabus-lääkitykseen suostuminen. Loppujen lopuksi alkukärvistelyjen jälkeen...